Mikä mennyt vuosi (huoh….)

Hui hai, mitä haipakkaa oli mennyt vuosi, eipä juuri ole ollut inspiraatiota, eikä luovuutta kirjoittamiseen. Vuosi 2019 meni opiskelessa marjatilayrittäjäksi ja siirtäessä saatuja oppeja käytäntöön perustamalla ensimmäiset herukka- alat Koivulahteen. Sitäkai se nyt sitten tarkoittaa, että viljanviljely ainakin minun osalta on mennyttä aikaa. Hieman haikein mielin muokkasin syksyllä Pihapeltoja, ajatellen, että todennäköisesti minun osalta näille pelloille tätä lajia oli viimeinen kerta.

Sain Jarkolle opetusluvan ajokorttia varten vapunaattona ja saman tien lähdettiin Savonlinnaan hakemaan mustaherukan emotaimia. Aattoilta ja vappu menikin rattoisasti leikatessa ns. tikut irti emoista. Homma, joka oli tarkoitus tehdä oksaleikkureilla, alkoi pian näyttää toivottamalle leikkureiden tylsyessä toinen toistensa jälkeen multaisista oksista. Loppujen lopuksi kylmän viileästi päädyin leikkaamaan ne sirkkelillä. Onneksi siinä oli jo entuudestaan tylsähkö terä, ettei tarvinnut sitä itkeä.

Noista 500 emotaimesta saanto oli n. 7000 tikkua eli uutta pensaan alkua.
Herukan emotaimien istutusta

Kaiken kaikkiaan noiden 500 emotaimen istutus tikkuineen ja rivivälien kunnostus siihen malliin, että niiden hoito onnistuu ruohonleikkurilla, oli ihan hirveästi paljon isompi homma kuin olin osannut kuvitella, johtuen osittain siitä, että taimet vaativat ihan kunnon istutuskuopan, eikä mitään pientä koloa.

Herukkatikkuja maahan
Tikkutalkoon äitienpäivänä, eikä mennyt montaa tuntia tällä tehoporukalla.

Rumba- lajike

Samoilla höykin tuli laitettua vähän ”omaa” (200 kpl) mansikka alaa, josta saikin heti ensimmäisenä kesänä ihan kiitettävästi syönti mansikoita.

Koivulahti on paritalo ja puhekielessä puhutaan ” mummonpuolesta” ja ”uudesta puolesta”, kun puhutaan talon eteläpään asunnosta. Nimitykset ovat jo vähän menneen talven lumea, joten ajattelin nimetä tuon eteläpään asunnon HERUKAKSI, se on siis nyt VILLA HERUKKA. Tuleehan sen pihapiirin välittömässä läheisyydessä olemaan ns. itsepoiminta herukka -ala.

Villa Herukan patio
Näkymä estettä
Näkösuojaa syreenistä ja angervosta

Mistä lie ammensin nuo norsun voimat, kun jaksoin tehdä kaiken mitä kesällä tein. Herukan pihapiiri koki monenlaisia viihtyvyydessään eteenpäin meneviä muutoksia, jotka jäivät vielä osin kesken.

Tasasin massiiviset maakasat, jotka pihaan oli ajettu tienvarsiojista ja keräilin kesän aikaan kiviä vähemmäksi (niitä riittää). Tulevana keväänä kylvän takapihalle uuden nurmikon. Sain tehtyä kauan haaveilemani pation takapihalla oleskeluun. Kuumuuden vuoksi siihen täytyy suunnitella jonkinlaista katosta vielä.  Rappusten muutos ja uusi kaidekin pääsi alkuun. Tein myös näköesteitä luomaan yksityisyyttä Herukan pihaan.

Isän aloittaman leikkimökin valmistuminenkin eteni.
Ahoniemellä Villa Kielon pihassa nurmikontekoa

Ahoniemellä VILLA KIELON pihalla levitin myös maa-ainekset ja sinne nousi viihtyisä nurmialue kesän aikaan. Piha kaipaa vielä kiikkua ja hiekkalaatikkoa lasten leikkeihin.

Ahoniemellä uutta kaidetta ja lattiaa patiolle.

Loppukesästä ehdin vielä Ahoniemelläkin uusimaan pation, joka olikin jo pahoin auringonpolttama ja huonokuntoinen. Haaveita sinnekin jäi vielä odottamaan uutta kevättä ja kesää.

Varsinainen viime vuoden agenda oli kuitenkin ensimmäisten varsinaisten herukka- alojen perustaminen.

Sää oli kuin toukokuussa.

Jos kaksi edellistä syksyä eivät olleet minulle armollisia säiden suhteen niin viime syksystä kiitän ja kumarran sään jumalia, jotka antoivat aivan täydelliset kelit syyskyntöön, muokkaamiseen ja tuon 4.5 ha pelto -alan muovittamiseen herukkapenkeille. Hihattomassa paidassa Zetorin hytissä kuin keväällä konsanaan. SIIS SYYSKUUSSA!

Taimiväli mitta
Maakaira oli hintansa väärtti

Noista keväällä maahan laitetuista tikuista eli ns. 1-vuoden taimista tulisi ensimmäiset varsinaiset herukkapensaat ja ne piti siirtää lopulliselle paikalle. Ajattelin, että aloitan pikkuhiljaa hommaa nyt syksyllä taimien ollessa lepotilassa ja siirrän minkä ehdin. Olin hankkinut maakairan reikien tekoon ja pojat hitsasivat taimiväli ”mitan”. Noilla välineillä istutuskuoppien teko kävikin varsin mallikkaasti. Aluksi vein niitä 50-100 puskan päivä vauhti pellolle. Luonnollisestikaan selkä ei alkuun oikein tykännyt tuosta hommasta, mutta loppujen lopuksi homma alkoi sujua niin, että lähestulkoon huomaamatta vajaa 5000 puskaa oli istutettu.

Istutettu herukkapelto

Olihan minulla voittaja olo, kun sain viimeiset taimet maahan. Hyvä minä!

Menneeseen kesään mahtui paljon muitakin ilon aiheita ja voimaannuttavia asioita. Seitsemäs lapsenlapseni taistelija – Otso näki päivän valon. Kaksi tyttäristäni meni naimisiin ja vanhin lapsenlapseni pääsi ripille.

Hääkoristeita omasta kukkapenkistä
Hääiloa
Morsiustyttöjä

Olihan siinä yhdelle mummulle…. yhdessä kesässä ja syksyssä…

Koivulahden Anne

2 thoughts on “Mikä mennyt vuosi (huoh….)

  1. Maria Kuukkanen says:

    Olipa tosi mielenkiintoista lukea vaiheista miten viljatila muutetaan marjatilaksi. Olet monella tavalla taitava ja tosi aikaansaava, veit noin mittavan perustamisvaiheen upeaan maaliin ja vielä ympäristön kunnostamistyöt päälle! Ikimuistoisia hetkiä äitinä, mummona ja anoppina kuului myös kesääsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.