”Ei näe metsää puilta”

Blogi!! Mikä ihmeen blogi?? Kaikkeen sitä tuleekin ryhdyttyä…

Mietin kuumeisesti mistä kirjoittaa, miten kirjoittaa ja mitä kuuluu kirjoittaa, kunnes eilen illalla kävelin tuota omaa ”rantaraittia” kohti ”työmaatani”, rantasaunan kunnostusprojektia.

No hitto, tästä tietysti mitä minulla on, Koivulahdesta!

Kävellessä tuota ”rantaraittia” kohti rantaa laitan suodattimet suodattamaan kaiken tekemättömän työn matkan varrella, toisaalta metsänraivaaminen on niin ihanaa puuhaa, että odotan innolla syksyn alkua ja siihen puuhaan vapautuvaa aikaa ja näen sieluni silmin harvennetun metsän ja ihanan avautuvan näköalan järvelle. Askel on kevyt ja mieli hyvä, vaikka kroppa huutaa hoosiannaa järjettömästä urakoinnista.

Olen tietyistä asioita johtuen (voidaan palata myöhemmin) miettinyt paikkaani tässä elämässä. Mitä teen isona!? Näköjään, kun antaa asioille aikaa, pikku hiljaa ne tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Haluan uskon siihen, että ”Asioilla on tapana järjestyä”.

Miksi tuo rantaraittia pitkin kävely tuntui juuri eilen niin erityisen hyvälle? En osaa sanoa.

”Ei näe metsää puilta”, Luonnonantimet, sienet, vatut, mustikat, kalat ovat tässä hyvällä hollilla. Hiljaisuus, laineen liplatus, kaikki ihanuus mitä ihmismieli voi tarvita, on ihan tässä äärellä, Koivulahdessa.

Aasin siltana tulevaan, ”Puutarhaterapia”, uskon siihen. Aina kun saan painaa käteni kukkapenkkiin tai ylipäätään maahan ajattelen, että mikä ihmeen voima ja idea siinä on, että se tuntuu niin hyvälle. Ajattelen, että jos olisi mahdollista, möyrisin aina tuolla kukkapenkeissä ja laittaisin pihaa. Usein ulkona liikkuessa laitan NE ”linssit” päähän, joilla näkee erilaisia ihania asioita pihassa.  ”Haaveet kantaa, ne voimia antaa”.

Koivulahdessa tapahtuu katso tapahtumat sivustolta lisää.

Puutarhaunelmia siellä tai täällä, joka tapauksessa IHANAA alkavaa syksyä kaikille.

Nautitaan siitä ja kaikesta mitä luonto voi meille antaa!

Tervetuloa Koivulahteen, Koivulahden Anne